Alpakkahuivi lämmittää syyssäässä 🧡

Millaista oli pitää kyläkauppaa 60-luvulla?

Kyläkauppa 60-70 -luvuilla. Kuvan kauppa ei liity tähän juttuun

Pienyrittäjyyden tulevaisuus on nyt monen meistä mielissä ja huoli pienyrittäjien taloudellisesta toimeentulosta on suuri. Mekin haluamme auttaa siinä missä pystymme ja siksi avasimme Nearby.fi -verkkokaupan kaikille pienyrittäjille. Tällä viikolla olemme saaneet mukaan uusia yrittäjiä myös muista Suomen kunnista: Kokemäeltä Kauvatsan kylästä luonnonkosmetiikka-yrittäjä Vuohelmanluonnollisia kodinhoitotuotteita valmistavan Hilma-Marianin Palukselta, Sastamalasta Villalangoista tuotteita valmistavan Luonnonlangat ja Joensuusta ihastuttavia personoitavia sisustusjulisteita ja muita printtituotteita valmistavan Poster Misterin.

Tästä ilahtuneena soittelin lasteni isomummulle, Ritva Honkaselle, joka on hänkin ollut pienyrittäjänä kyläkauppiaana Kiikan Vehkakorvessa. Kiikka on osa nykyistä Sastamalaa, mutta ei siitä kovin pitkä matka ole Kauvatsan kyläänkään. Ja jos Sastamala ei ole tuttu, niin siellä sijaitsee esimerkiksi Herra Hakkaraisen talo. Mauri Kunnaksen kirjoista pääsee sukeltamaan suoraan kylän katukuvaan.

Sekä 90-vuotiaan isomummun, että teidän muiden iloksi haastattelin vanhaa kauppiaskonkaria hänen kauppiasvuosistaan. Joten tässä tarinaa Kiikan kylästä, Vehkakorvesta, olkaa hyvät :)

Minä vuosina kauppasi oli auki?

Vuosina 1963 - 1972.

Montako kauppaa kylässä oli silloin?

Minulla oli kylän ainoa kauppa.

Mitä kaupassasi myytiin?

Myin kaikkea hevosenkengistä pumpuliin. Tietysti ruokaa, maitoa leipää, lihaa, makkaraa, jauhoja, sokeria ja kahvia. Ja sitten oli lyhyttavaraa eli lankaa, neuloja, nappeja ja kuminauhoja. Kaikkea mitä kyläläiset tarvitsivat. Kyllä jos vaikka halkoja tarvittiin, niin sitten hankin niitä myyntiin naapurilta, joka toikin ne ihan kaupan ovelle asti oikein mielellään.

Millaista oli pitää kauppaa noina aikoina?

Kivaa oli pitää ja ystävällisiä kyläläisiä. Kaikki auttoivat kamalasti. Ja kaikenlaisia hassuja tapauksia oli paljon: Yksikin kerta sellainen juomaan taipuvainen kylän vanhapoika, joka asui seitsemän kilometrin päästä kaupalta tuli sinne kävellen pikkuisen humalaspäissään. Osti ja joi siinä kaupan pihalla muutaman oluen ja pyysi sitten minua tilaamaan hänelle taksia. No taksi tuli ja vei miehen menneessään. Muutaman tunnin päästä taksi kaarsi taas pihaan ja vanhapoika sieltä hoippuroi luokseni kyselemään, että “kuulkaas rouva, Varisivatko hampaani tänne?”  Ei löytynyt hampaita kaupalta!

Sitten muistan sellaisen tapauksen, kun yksi tyttö kaatui polkupyörällään ihan siinä kaupan lähellä, niin pesin ne tytön polvet ja laastaroin ne tytön parkuessa hirveästi. Sitten saattelin tytön kotiin. Ei siinä ollut mitään terveyskeskustakaan saati lääkäriä lähellä. Asuinrakennus oli kaupan yhteydessä ja kyläläiset tulivat öisinkin koputtelemaan ikkunaan, jos lääkäriin tai eläinlääkäriin piti päästä. Kaupalla oli puhelin ja niitä ei siihen aikaan ollut joka talossa. Niin taksia sitten tilattiin kaupalta.

Kaikkia autoin siinä missä voin aina suolakurkkujen tekemisestä lähtien.

Mikä oli haastavinta kaupan pitämisessä?

Se oli se, että kylässä oli niin vähän asukkaita. Ei siellä ollut nuorille mitään työpaikkoja tai muutakaan houkuttelevaa. Kaikki lapset muuttivat pois, kun aikuisiksi kasvoivat. Silloin kun lopetin kaupan niin kovasti kyläläiset toivoivat, että olisin jäänyt. Mutta ihmisiä oli yhteensä kylässä sellaiset 80, niin ei siinä kauppaa oikein enää tullut.

Ei ole ollut mitään tällaista koronaa kuitenkaan. Vaikka on ollut kurkkumätää ja tuhkarokkoa, niin ei mitään tällaista. On se kun pitää vielä vanhoilla päivillä tällaista kokea...

Oletko ostanut tuotteita verkkokaupasta?

En ole ostanut. Palvelukodissa kun asun niin en muutenkaan enää ole tehnyt ostoksia itse vuosiin.

Mitä ajatuksia sinulla on nykypäivän pienyrittäjyydestä?

Kaupanteko on varmasti nykypäivänä hyvin erilaista.

Miten korona on vaikuttanut elämääsi?

Palvelutalo on suljettu kaikilta vierailta ja olen sanonutkin kaikille sukulaisille, että nyt ei saa tulla tänne. Huoli on suuri etenkin riskiryhmiin kuuluvien sukulaisteni puolesta. Mutta kyllä tässä on joka päivä vähän ulkoiltukin palvelutalon pihalla. Tänäänkin kiersin pihaa ja nautin keväisestä päivästä. 

Armollisia aikoja kaikille ja aurinkoista päivää sinne omille kotipihoille. Kiitos Ritvalle haastattelusta!

Jätä kommentti

Huomaa, että kommentit on hyväksyttävä ennen niiden julkaisemista